Turvallisempi tila
|
|
|
|
|
x
|
|
|
|
|
|
Nuorisotyöntekijöinä voimme rakentaa rauhaa yhteisöissämme tukemalla nuoria, kollegoitamme ja itseämme pääsemään irti stereotypioihin perustuvasta ajattelusta, vääristä käsityksistä sekä syrjivästä asenteesta ja käytöksestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että konfliktit tulee käsitellä niiden tapahtumahetkellä ja mahdollisimman turvallisella tavalla. Konflikteihin reagoimisen lisäksi konfliktien estämiseksi tulee tehdä töitä. Jännitteet on helpompi murtaa, kun ne eivät ole ehtineet eskaloitua yksittäisten nuorten tai nuorten ryhmien välillä. Rakentavaa vuorovaikutusta voi tukea luomalla ja ylläpitämällä turvallisempia tiloja. Turvallisempien tilojen luominen on syrjinnän vastaisen työn tärkeä työkalu. Turvallisemmat tilat eivät ole vain fyysisiä tiloja – niillä pyritään luomaan ympäristö, jossa mahdolliseen syrjintään puututaan ja pyritään ehkäisemään syrjinnän toteutumista, mahdollistetaan osallisuuden toteutuminen ja ollaan kiinnostuneita ihmisten psykososiaalisesta hyvinvoinnista.
Turvallisempi tila on sosiaalinen ympäristö, jossa kiinnitetään huomioita valtarakenteisiin ja etuoikeuksiin ja pyritään avoimesti edistämään osallisuutta ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Turvallisemman tilan rakentaminen on jatkuva prosessi, jossa koettua turvallisuutta rakennetaan yhdessä keskustellen, sopien ja osallistujien tarpeet huomioiden. Turvallisemmassa tilassa kannustetaan osallistujia avoimuuteen, kunnioitukseen, haluun oppia muilta sekä oman käyttäytymisen seurausten tiedostamiseen.
Turvallisemmassa tilassa arkielämään vaikuttavat valtarakenteet tuodaan keskustelun aiheeksi, jotta niiden vaikutus tulisi tietoiselle tasolle. Turvallisempien tilojen prosessissa puhutaan vallasta ja normeista sekä pyritään tulemaan tietoiseksi oman käyttäytymisen vaikutuksesta muihin. Turvallisempi tila on konsepti, joka edellyttää muiden osallistujien ja henkilökunnan tarpeiden huomioonottamista. Termillä ”turvallisempi tila” viitataan tilaan, joka ei voi koskaan olla absoluuttisen turvallinen. Kyse on sen sijaan suhteellisesta olotilasta. Tilojen kehittäminen vallitsevaa tilannetta turvallisemmaksi on kollektiivinen vastuu ja jatkuva prosessi.
Intersektionaalisuudella tarkoitetaan yksilön tai ryhmän eri sosiaalisten identiteettien, kuten rodun, luokan ja sukupuolen risteävää luonnetta. Eri identiteetit ovat yhteydessä toisiinsa ja luovat limittyviä ja toisistaan riippuvaisia syrjintä- tai epätasa-arvojärjestelmiä.
Nuorisotyöntekijöinä teemme usein töitä intersektionaalista syrjintää kokevien nuorten kanssa. Syrjintää ja vihapuhetta esiintyy myös nuorisotyössä, vaikka sen estämiseksi tehtäisiinkin töitä. Syrjintä tai syrjinnän pelko muodostavat esteen toimintaan osallistumiselle ja siihen sitoutumiselle. ”Turvallisemman tilan” luominen yhdessä nuorten ja henkilökunnan kanssa on yksi tapa vähentää osallistumisen esteitä.
Turvallisempaa tilaa rakennettaessa ja ylläpidettäessä vähemmistöihin ja marginaalisiin ryhmiin kuuluvien identiteetit ja kokemukset otetaan huomioon ja niitä kunnioitetaan. Dialogisen keskustelun ja ideoiden vaihdon mahdollistavien turvallisempien tilojen avulla vähemmistöjen ja marginaalisten ryhmien edustajat saavat äänensä kuuluviin. Turvallisempi tila on sosiaalinen tila, jonka toteutuessa hyvin kaikki nuoret, myös vähemmistöihin ja marginaalisiin ryhmiin kuuluvat, kokevat omaksi tilakseen. Se on tila, jossa myös hankalia asioita voidaan ottaa esiin ja käsitellä. Kunkin ryhmän ja sosiaalisen tilan turvallisuutta tulee rakentaa prosessinomaisesti jatkuvasti, jotta turvallisuus voi säilyä ja rikkoutuessaan tulla korjatuksi.
Vaikka pyrkisikin aina luomaan olosuhteet, joissa kukaan ei tuntisi oloaan turvattomaksi, tulee kuitenkin ymmärtää, ettei tila voi olla absoluuttisen turvallinen ja etteivät kaikki koe tilaa samalla tavalla. Turvallisuuden takaamiseksi asetetut säännöt eivät välttämättä vastaa kaikkien nuorisotilassa aikaa viettävien tarpeita. Turvallisemman tilan luominen on kollektiivinen vastuu ja loppumaton työ. Toimivan turvallisemman tilan luominen ei onnistu yhdessä yössä, vaan siihen on suhtauduttava prosessina. Eikä tilan luominen pelkästään riitä, vaan sitä on erittäin tärkeää myös ylläpitää. Tämä puolestaan edellyttää erityisesti jatkuvaa oman työn reflektointia ja arviointia sekä parannusten tekemistä tarvittaessa.
Nuorisotilat on tärkeää nähdä huoneiden ja rakennusten lisäksi myös niinä ihmisinä, jotka tiloja käyttävät. Aluksi kannattaa pohtia, onko tila inklusiivinen ja toivottaako se tervetulleeksi kaikki nuorten ryhmät ja jos ei, mitä tulisi tehdä tämän muuttamiseksi. Tila ja ympäristö tulisi nähdä laajempana konseptina kuin pelkkänä fyysisenä rakennuksena, ja sen sijaan puhua siitä myös läsnäolona. Joissain tilanteissa tila ja ympäristö voidaan käsittää ulko- tai katuympäristönä, joskus jopa järjestettynä tilaisuutena tai jopa läsnäolona sosiaalisessa mediassa. Tilan ja ympäristön voi ymmärtää myös tapana, jolla meitä tulkitaan lähettämiemme viestien, kuten osallistumiskutsujen, kautta.
Turvallisempien tilojen sääntöjen tulisi sisältää seuraavat asiat: