Toivon pedagogiikka
|
|
|
x
|
|
|
|
”Rauhasta vastuussa oleminen tarkoittaa tekoja, joita tehdään tasa-arvoisen maailman saavuttamisen estävien virheiden ja vääryyksien voittamiseksi. Sillä erimielisyyksien rapauttama planeetta on planeetta, jolla ei tunneta rauhaa.”
Audrey Azoulay, Unescon pääsihteeri
Vastassamme on tänä päivänä vakavia ongelmia, kuten ympäristötuho, globaali ilmastonmuutos sekä uusiutumattomien luonnonvarojen väheneminen ja niiden epätasa-arvoisen jakautumisen vaaralliset seuraukset. Maailma on kohdannut rakenteellisia, akuutteja talousongelmia. Lisäksi Euroopassa käydään sotaa, jolla on vaikutuksensa yhteiskuntiin.
Toivon pedagogiikalla tarkoitetaan sitä, että emme saa riistää nuorilta toivoa, vaikka itse tuntisimmekin olomme ajoittain turhautuneeksi ja toivottomaksi. Toivottomuutta ja kyynisyyttä vastaan tulee kapinoida. On ymmärrettävää ja täysin normaalia tuntea toivottomuutta suurien ongelmien ja meitä ympäröivien konfliktien keskellä. Mutta samaan aikaan meidän tulee kuitenkin etsiä ajatuksia, tekoja sekä seuraa, joka aktivoi toivon tunteen sydämissämme ja mielissämme.
Monet nuoret sanovat tuntevansa olonsa toiveikkaammaksi tulevaisuuden suhteen, kun tietävät tekevänsä jotakin, joka tekee maailmasta paremman paikan, vaikka teko olisi kuinka pieni tahansa. Nuorten kanssa voi keskustella kansalaisjärjestöistä, rauhanomaisesta aktivismista ja aktiivisesta kansalaisuudesta sekä yhteiskunnan tulevaisuuteen vaikuttamisen tavoista. Päätöksentekoon ja politiikkaan osallistuminen voi motivoida joitakin nuoria. Nuorille voi kertoa myös paikallisista nuorisojärjestöistä ja nuorisolautakunnista. Tieto siitä, että myös nuoret voivat vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon aktiivisesti, voi kylvää toivon siemeniä moniin nuoriin.
Jokainen reagoi globaaleihin kriiseihin eri tavalla. Emme voi koskaan täysin tietää, mitä työssä kohtaamamme nuoret käyvät läpi henkilökohtaisessa elämässään ja kuinka kriisit vaikuttavat heihin. Kun osaa pitää itsestään huolta, on enemmän voimavaroja olla turvallinen ja ymmärtäväinen aikuinen työssään tapaamilleen nuorille. Haastavina aikoina on erityisen tärkeää pitää hyvää huolta itsestään ja kohdata ihmiset ymmärtäväisyydellä.
Hyvä uutinen on se, että toivoa ei tarvitse olla kasvattamassa yksin. Maailman tila saattaa joskus tuntua toivottomalta, mutta luultavasti joku toinen jossakin saattaakin nähdä ja tuntea toivoa samassa tilanteessa. Ehkä voisimmekin siis jokainen vuorollamme tuntea toiveikkuutta ja liehuttaa toivon lippua korkealla.