Dialogi asenteena
|
|
|
|
|
|
x
|
|
|
|
|
|
|
Dialogilla viitataan vuorovaikutukseen, jolla pyritään kasvattamaan keskinäistä ymmärrystä. Dialogilla tarkoitetaan vuorovaikutusta, jossa kuunnellaan muita ja kerrotaan omia näkemyksiä. Onnistunut dialogi voi johtaa uusien ymmärrystapojen syntymiseen ja lisätä dialogiin osallistuneiden tahojen keskinäistä luottamusta.
Useimmat dialogiin osallistuvat ihmiset ja ryhmät ottavat dialogin lähtökohdaksi pyrkimyksen keskinäisen ymmärryksen kasvattamiseen. Dialogia voidaan kuvata yksittäisen teon sijasta asenteeksi ja mentaliteetiksi vuorovaikutusta kohtaan.
Dialogin luonnetta voi kuvailla tarkastelemalla neuvottelun ja dialogin eroa. Neuvottelussa neuvottelun osapuolet ovat tyypillisesti asettaneet neuvottelulle ennakkoon tietyt tavoitteet ja prioriteetit. Dialogi on eräällä tavalla neuvottelun vastakohta. Dialogin lopputulos saattaa olla ajatus, jota kumpikaan osapuolista ei ole osannut aiemmin ajatella. Dialogin lopputulokseen päädytään yhteisellä prosessilla, joka usein ylittää ja avartaa ennakkoon määritettyjä odotuksia. Tämän lopputuloksen saavuttaminen vaatii usein keskusteluun osallistuvien osapuolten mielipiteiden tai jopa asenteiden muuttamista. Dialogitaidot muodostuvat kuuntelemisesta, omien asenteiden ja ajatusten tiedostamisesta, rauhanomaisen puhumisen taidoista sekä henkisestä tilasta muuttaa tarvittaessa omia käsityksiään ja mielipiteitään dialogin kuluessa.
Avoimuus ja omien mielipiteiden tarkastelu on haastavaa, mutta se voi samanaikaisesti olla myös äärimmäisen palkitsevaa. Dialogi on kaikille sen osapuolille mahdollisuus oppia ja kasvaa. Rauhankasvatus ja dialoginen vuorovaikutus voivat olla vaikuttavia tapoja torjua etnisiä ja kulttuurisia ennakkoluuloja, rohkaista kriittiseen ajatteluun, kasvattaa solidaarisuutta sekä ehkäistä syrjintää ja ulossulkevaa käyttäytymistä.
Tällaisten muutosten mahdollistamiseksi tarvitaan turvallisempia tiloja, joissa voi rakentua luottamusta. Valtadynamiikat, syrjintä tai epäystävällinen käytös ihmisten välillä ei katoa kuin itsestään dialogin myötä – luottamuksen ilmapiiriä tulee aktiivisesti rakentaa ja ylläpitää kohtaamalla jokainen yksilö ja ryhmä kunnioittavasti sekä luomalla inkluusiota tukevia käytäntöjä.
Lisäksi dialoginen vuorovaikutus vaatii erilaisia taitoja, kuten aktiivista kuuntelua, kykyä ja motivaatiota reflektoida omia ajatustapoja sekä positiivista asennetta oppimista ja mielipiteiden muuttamista kohtaan. Seuraavassa alaluvussa käsitellään tarkemmin turvallisempien vuorovaikutustilojen suunnittelua ja toteuttamista.
Dialogin käyminen vaatii kuuntelukyvyn kehittämistä, jotta voi aidosti kuunnella toisen näkökantoja. Tämä ei kuitenkaan koskaan merkitse sitä, että toisen mielipiteiden kanssa tulisi olla samaa mieltä. Jos haluaa tulla ymmärretyksi oikein, tulee myös pyrkiä ymmärtämään muita oikein. Kun keskinäinen ymmärryksen taso on saavutettu, on mahdollista selventää, kuinka paljon asioista on samaa mieltä ja kuinka paljon eri mieltä tunnistaen nämä tasot yhteisesti ja kunnioittaen niitä.
Aktiivisen kuuntelun merkit:
Oman ajattelun reflektointikykyjen rakentaminen sekä positiivisen asenteen ylläpitäminen oppimista, muutoksia ja mielipiteen muutoksia kohtaan vaatii ennen kaikkea sisäistä turvallisuutta ja itsensä hyväksymistä, luottoa itseensä sekä siihen, että osaa pitää itsestään huolta tilanteessa kuin tilanteessa. Pelkäämisen sijasta kyse on levollisin mielin omiin ajatuksiin suhtautumisesta ja uteliaasta mielestä. ”Ai osaan ajatella tälläkin tavalla! Kappas!” Tämän kurssin kappale 3 (Minä) auttaa rakentamaan näitä valmiuksia. Aiempaa laajemman sisäisen turvallisuuden rakentaminen vie yleensä aikaa, joten voit aina palata Minä-kappaleeseen, jos tarvitset tukea tai lisää rakennuspalikoita omaa hyvinvointiasi varten. On tärkeää muistaa, että aina olo ei voi olla turvallinen tai vahva. Ihminen voi myös olla haavoittuvainen ja toimintakykyinen samanaikaisesti.
Dialoginen vuorovaikutus voidaan kokea arvokkaaksi kohtaamiseksi ja keskusteluksi sekä ihmisten tai ihmisryhmien väliseksi keskinäisen ymmärryksen rakentamisen prosessiksi. Se vaalii avoimuuden asennetta ja halua oppia lisää sekä muista että itsestä. Tällaisessa vuorovaikutuksen muodossa kaikkia vuorovaikutuksen osapuolia kohdellaan tahoina, joiden elämänkokemukset, tiedot ja mielipiteet saattavat erota omista, mutta jotka ovat kuitenkin halukkaita keskustelemaan. Dialoginen vuorovaikutus edellyttää toisten näkökantoihin tutustumista sekä rehellisyyttä omien tarkoitusperien ja näkökulmien suhteen. Dialoginen vuorovaikutus kutsuu yhteisön jäsenet tiedostamaan omat ennakkoluulonsa ja ”kehyksensä” (KEHYS-ajattelusta lisää edellisessä alaluvussa), mutta myös olemaan avoin muiden kysymyksille ja väitteille.
Keskinäinen ymmärrys on aina osittaista ja väliaikaista, sillä ihmiset, näkökulmat ja konteksti muuttuvat. Dialoginen vuorovaikutus voi tuoda erilaiset ryhmät yhteen rakentavaan keskusteluun ja yhteistyöhön stereotyyppien murtamiseksi ja luottamuksen uudelleenrakentamiseksi. Dialogisella vuorovaikutuksella pyritään usein siihen, että osapuolet ymmärtäisivät toistensa tunteita, ajattelutapoja sekä ilmaisutapoja. Tämä ymmärrys puolestaan voi kehittyä empatiaksi toisia kohtaan ja saattaa mahdollistaa muutoksen siellä, missä on ollut kielteisiä mielikuvia eri ryhmien kesken. Näin dialoginen viestintä voi muuttaa vuorovaikutuksen osapuolen välistä suhdetta ja vahvistaa heidän luottamustaan toisiinsa.
Dialogilla voidaan rakentaa luottamusta osapuolten välille, mutta myös dialogilta itseltään vaaditaan luottamusta, jotta nuoresta siihen osallistuminen vaikuttaa tarpeeksi turvalliselta. Konfliktitilanteessa vuorovaikutuksen määrän lisääminen voi olla myös haitallista. Joskus eri ryhmien pitäminen erillään ja heidän kanssaan erikseen työskentely voi olla viisaampi ratkaisu siihen asti, kunnes ryhmien välisen kunnioittavan keskustelutilanteen syntymiseen voi luottaa.
Keskustelun aloitustapa vaikuttaa siihen, millaiseksi koko vuorovaikutustilanne muodostuu. Kuvittele, että sinua lähestyy henkilö. joka haluaa antaa korjaavaa palautetta toiminnastasi. Jos tämä henkilö syyttää tai kritisoi sinua, on hankalaa pysyä tyynenä ja suhtautua avoimesti henkilön viestiin. Kritiikki saa herkästi olon pelokkaaksi, ahdistuneeksi tai puolustavaksi. Tästä lähtökohdasta käsin voikin siis olla vaikeaa saada aikaan merkityksellistä keskustelua. Syyttelyksi tai kritiikiksi miellettävä keskustelu saattaa usein sisältää Sinä-väitteitä tai ilmaisuja kuten ”aina” tai ”et koskaan”. Keskustelun aloittaminen sanoilla ”Sinä aina...” tai ”Et koskaan...” saattaa viedä keskustelun aivan väärään suuntaan ja jopa vahingoittaa luottamusta ja yhteyttä.
Koulutuksen ja elämänkokemuksen myötä useimmat saattavatkin jo tiedostaa, että asia menee yleensä tehokkaammin perille, kun se tuodaan esiin ystävällisemmin keinoin ja käyttämällä minä-lauseita sinä-lauseiden sijaan. Mutta oikeissa konfliktitilanteissa näin toimiminen ei aina ole helppoa, ja helposti saattaakin pettyä tai ärtyä. Siksi lempeämpien konfliktien käsittelytapojen harjoittelu onkin järkevää silloin, kun ei ole akuutissa konfliktitilanteessa. Jos haluaa muiden kuuntelevan, mitä itsellä on sanottavaa, kannattaa välttää suoraa kritiikkiä ja syyttelyä ja sen sijaan selittää huolenaiheet ja tarpeet kunnolla auki. Ja mikä tärkeintä, pysyä kunnioittavana ja tuomitsemattomana toista kohtaan sekä antaa tälle tilaa ajatella ja kertoa, millä tavoin välitetty viesti saa hänet tuntemaan ja ajattelemaan. Vuorovaikutus on kaksisuuntainen kanava. Kun ongelmasta puhuu lempeämmin, voi kuvailla tapahtunutta faktojen ja omien kokemusten kautta. On riskialtista kuvailla ongelmaa toisten kokemuksia käyttäen, mikäli se ei ole täysin välttämätöntä, sillä tämä saattaa vaikuttaa juoruilulta ja tehdä ongelman ratkaisemisesta monimutkaista.
Vinkki! Jopa lyhyen käynnin metsässä on todistettu lieventävän stressiä ja tasapainottavan hermostoa.