Syrjinnän tunnistaminen
|
|
x
|
|
|
Syrjintä on henkilön ominaisuuksiin, kuten etnisyyteen, ikään, sukupuoleen, toimintakykyyn tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa epäreilua tai ennakkoluuloista kohtelua. Syrjintä on sitä, että joitakuita kohdellaan samanlaisessa tilanteessa toisia huonommin jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden takia.
Syrjintä on ihmistenvälistä toimintaa, kuten vihapuhetta tai kiusaamista, joka yleensä perustuu henkilön ominaisuuksiin tai sosiaaliseen identiteettiin, kuten sukupuoleen, seksuaalisuuteen, etnisyyteen tai muihin sosiaalisiin tunnusmerkkeihin. Jos syrjintää haluaa todella torjua ja inklusiivisuutta parantaa, tulee aiheeseen syventyä paremmin ja tutustua institutionaaliseen ja rakenteelliseen syrjintään, kuten palkkauskäytäntöihin - tai siihen, keiden historiaa koulujen oppikirjoissa opetetaan ja keiden historiaa puolestaan ei. Syrjintä ja epätasa-arvo ei ole sattumanvaraista. Kaiken syrjinnän taustalla vaikuttaa globaali historia, jonka aikana on rakennettu poliittisia ja taloudellisia syrjiviä toimintatapoja ja yhteiskunnallisia oikeutuksia ihmisten eriarvoisen kohtelun perusteeksi. Tämä historia näkyy toiminnassamme vielä tänäkin päivänä.
Sosiaalinen identiteetti. Meistä jokaisella on useita sosiaalisia identiteettejä, kuten ikä, sukupuoli, uskonnollinen tai hengellinen katsomus, luokka, sosioekonominen status, seksuaalinen suuntautuminen, ”rotu”, toimintakyky, kansallisuus ja etnisyys. Jotkut sosiaalisista identiteeteistä ovat helposti nähtävissä, kun taas toiset eivät, ja kullakin sosiaalisella identiteetillä on tietty määrä valtaa.
Syrjintä liittyy keskeisesti etuoikeuksiin, valtaan sekä siihen, miten nämä näyttäytyvät yhteiskunnassa. Kuulumme erilaisiin yhteiskuntaluokkiin ja identiteettiryhmiin. Henkilöt, joiden sosiaalisella identiteetillä on paljon valtaa, ovat etuoikeutettuja, ja he kuuluvat usein enemmistöihin. Henkilöt, joiden sosiaalisella identiteetillä on vähemmän valtaa, ovat etuoikeuksiltaan vähempiosaisia ja kuuluvat usein vähemmistöihin.
Sosiaalinen identiteetti luo itselle kuvan siitä kuka on, mutta se edustaa myös merkitystä muiden silmissä. Osa identiteeteistä on saatu syntyessä ja osa elämän varrella. Joihinkin identiteetteihin voi samaistua ja toiset taas ovat muiden olettamia tai asettamia, vaikkei näihin identiteetteihin aina itse samaistuisikaan. Se, kuinka paljon kullakin identiteetillä on valtaa, on sosiaalinen konstruktio, joka on muodostunut aikakausien saatossa. Valta-asetelmat voivat olla vaihtelevia yhteiskunnasta riippuen. Meillä kaikilla on useita sosiaalisia identiteettejä, ja usein kuulumme samanaikaisesti sekä enemmistö- että marginaaliryhmiin.
Vaikutusvaltaiset sosiaaliset identiteetit otetaan usein itsestäänselvyyksinä eikä niitä usein tiedosteta arjessa. Esimerkiksi valkoihoinen henkilö saattaa selviytyä elämästä useissa länsimaalaisissa yhteiskunnissa tiedostamatta, kuinka paljon valkoisuus elämään vaikuttaa, sillä useissa yhteiskunnissa se on etuoikeus. Rodullistamisesta tulee kuitenkin tietoiseksi vääjäämättä, jos ei ole valkoinen ja kohtaa sen takia syrjintää. Silloin syrjinnän huomaa päivittäin, useita kertoja päivässä. Nuoret voivat kokea vihapuhetta ja suoraa ja rakenteellista syrjintää vähemmän arvostettujen (oletettujen) sosiaalisten identiteettiensä vuoksi.
Ne, jotka eivät henkilökohtaisesti koe juurikaan tai lainkaan syrjintää sosiaalisten identiteettiensä vuoksi, saattavat jopa uskoa, että yhteiskunta on jo yhdenvertainen ja tasa-arvoinen. Heidän näkökulmastaan yhteiskunta saattaa vaikuttaa jo valmiiksi inklusiiviselta ja tasa-arvoiselta. Mutta syrjintää kokevat, sitä todistavat tai sitä koskevaa tutkimustietoa lukevat tietävät, että vähemmistöryhmät kokevat usein syrjintää. Yhteiskuntamme ei todellakaan ole kaikille reilu.
Etuoikeuksilla tarkoitetaan etuja tai hyötyjä, jotka ovat usein vain tietyn ryhmän saatavilla muiden ryhmien kustannuksella. Etuoikeudet voivat olla henkilökohtaisia, ihmistenvälisiä tai institutionaalisia.
Monilla meistä on sosiaalisiin identiteetteihimme perustuvia etuoikeuksia, olimmepa siitä tietoisia tai emme. Etuoikeudet ovat usein näkymättömiä haltijoilleen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että etuoikeudet eivät usein ole ansaittuja. On yleinen harhaluulo, että etuoikeuksien eteen tulisi tehdä kovasti töitä, sillä usein etuoikeudet on saatu ilman henkilökohtaista ponnistelua.
Jotkin identiteetit tuovat mukanaan enemmän valtaa kuin toiset. Valta-asema ei ole aina tietoisen aktiivisen pyrkimyksen tulos. Etuoikeuksien tapaan myös valtaa saa usein yksinkertaisesti eri sosiaalisten identiteettien perusteella. Sillä, mitä päätämme tällä vallalla arjessamme tehdä, on väliä: päätämmekö aiheuttaa sillä aktiivisesti epätasa-arvoa, annammeko epätasa-arvolle passiivisesti tilaa vai taistelemmeko sitä vastaan aktiivisesti tasa-arvoa ja rauhaa rakentaen.
Nuorisotyöntekijät tekevät usein töitä erilaisten nuorten ryhmien kanssa. Ryhmien monimuotoisuus tarjoaa mahdollisuuden laajentaa omia näkökantoja. Kun on tekemisissä myös itsestään poikkeavien ihmisten kanssa ja kuuntelee heitä, oma ajatteluhorisontti laajenee.
Yhteiskunnan epätasa-arvoisuudet ja syrjintä tulee tunnistaa, jotta niiden eskaloituminen voidaan estää. Tätä voi pohtia syvällisemmin vihan pyramidin avulla. Vihan pyramidi on amerikanjuutalaisen, yhdysvaltalaisen Anti-Defamation League -ihmisoikeusjärjestön kehittämä koulutustyökalu, joka perustuu holokaustista opittuihin kokemuksiin. Pyramidi visualisoi, kuinka vihan siemenet voivat kasvaa ennakkoluuloisista asenteista vihamieliseen väkivaltaan, mikäli niihin ei puututa, niiden annetaan normalisoitua tai niitä levitetään. Pyramidilla ei yritetä väittää, että ennakkoluuloiset asenteet tai ennakkoluuloihin perustuvat teot johtavat automaattisesti väkivaltaan, vaan pikemminkin selitetään, kuinka ennakkoluuloiset asenteet usein kylvävät väkivallan siemeniä.