Henkilökohtaiset rajat ovat itse itselle asetettuja rajoja, jotka liittyvät mukavuudentunteeseen muiden seurassa. Nämä rajat voivat koskea fyysistä tai sosiaalista kontaktia, tekoihin tai toimintaan osallistumista tai resurssien, kuten ajan tai rahan, hallintaa.
Rajojen asettamisessa on yksinkertaisuudessaan kyse tarpeiden viestittämisestä muille osana tervettä vuorovaikutusta. Henkilökohtaiset rajat ovat tärkeä osa itsestä huolehtimista, mutta niitä ei ole aina helppoa muodostaa tai ylläpitää. Tässä alaluvussa käsitellään rajojen tärkeyden syitä, rajojen liittymistä itsestä huolehtimiseen sekä tapoja ylittää yleisimmät rajojen asettamisen haasteet.
Rajoja oppii suojelemaan sosialisaation kautta. Koska eri ihmiset elävät erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä, kaikki eivät ymmärrä henkilökohtaisten rajojen tärkeyttä samalla tavalla. Kaikilla ei myöskään ole samanlaisia kykyjä tunnistaa ja suojella niitä. Aina on mahdollista oppia tunnistamaan ja suojelemaan omia rajojaan ja kertomaan niistä muille rauhanomaisella tavalla. Joskus sellaisesta käytöksestä, joka lähestyy omia rajoja tai jopa rikkoo niitä, tulee huomauttaa jämäkästi. Omista rajoista välittäminen ja huolehtiminen on tärkeä oman ja yhteisön hyvinvoinnin osatekijä. Henkilökohtaisten rajojen ja oikeuksien kunnioittamisella yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla luodaan lisätilaa oikeudenmukaisuudelle, tasa-arvolle ja rauhalle.
Rajat huomataan usein silloin, kun jokin tai joku aikoo haastaa niitä. Kun huomauttaa omia rajoja lähestyvästä toiminnasta, muilla on mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään. Jos omia rajojaan ei kunnioita ja antaa muiden ylittää ne, voi helposti pahoittaa mielensä tai katkeroitua tällaisesta toiminnasta jälkikäteen. Ihminen tietää usein sisimmissään, miten toimia oikein ja miten toivoisi muiden kohtelevan itseään. Oikein toimiminen tai rehellisyys itseä kohtaan ja sen ilmaiseminen muille tuntuu hyvältä viimeistään pitkällä aikavälillä, vaikka se ei aina olekaan helppoa. Toisten rajoista tai niiden asettamisen syistä ei välttämättä aina pidä tai niitä ei ymmärrä. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaikilla on myös oikeus määrittää, miten toivoo muiden ihmisten itseään kohtelevan. Jos rajoja ei aseta, ei voi odottaa muiden noudattavan niitä. Siksi rajojen asettaminen onkin taito, jota tulee harjoitella.
Rajojen asettaminen vaatii usein rohkeutta ja voimaa, mutta tarpeistaan viestimällä voi tuntea olonsa mukavaksi muiden seurassa sekä saavuttaa sisäisen vahvuuden. Jos joku päättää rikkoa rajoja siitä huolimatta, että niistä on viestitty, on rajojen asettajalla oikeus ottaa etäisyyttä rajoja rikkoneeseen henkilöön.
Emotionaaliset rajat (oman henkisen hyvinvoinnin suojeleminen)
Fyysiset rajat (oman fyysisen tilan suojeleminen)
Ammatilliset rajat (turvallisen työnteko-olosuhteiden suojeleminen)
Materiaaliset rajat (omaisuuden suojeleminen)
Ajalliset rajat (oman ajankäytön suojeleminen)
Rajojen asettamisella ja suojelemisella on useita esteitä. Ensimmäinen este liittyy usein identiteettiin. Monet meistä ovat tottuneet asettamaan omat tarpeensa ja toiveensa syrjään rauhan ylläpitämiseksi ja konfliktien välttämiseksi. Tästä saattaa muodostua monille identiteetti, josta voi olla vaikeaa irtautua. Jos omaa aikaansa tai muita arvokkaita resursseja ei kuitenkaan rajoita vain siksi, että muilla olisi hyvä olla, vaikuttaa tämä suuresti omaan hyvinvointiin. Kompromisseja on pakko tehdä aina silloin tällöin, mutta omien tarpeiden ja halujen sivuuttaminen (ehkä hylkäämisen pelosta johtuen) tarkoittaakin todellisuudessa itsensä hylkäämistä.
(ja nopeat keinot niiden ylittämiseen):
Omiin tarpeisiin virittäytyminen ja rajojen asettaminen saattaa suojella sinulle rakkaita asioita. Rajat saattavat koskea aikaa, energiaa tai fyysistä kosketusta (tai jotain muuta), mutta tavoite pysyy samana: varmistaa, että aikaa ja energiaa jää tarpeeksi itselle tärkeille asioille.