Tietoisuus kriiseistä ja toivon ylläpitäminen

Vakavien kriisien keskellä toiveikkuus saattaa tuntua naiivilta, mutta ilman toivoa paremman tulevaisuuden eteen työskentelemiseen, terveyden ylläpitämiseen ja ylipäätään jaksamiseen on hankalaa löytää motivaatiota. Toivo on olennaista tyytyväisyyden tunteen, motivaation ja terveyden kannalta. Toivon ruokkiminen vaatii jonkin verran itseohjautuvuutta, etenkin kriisiaikoina. Samaan aikaan on hyväksyttävä maailman realiteetit, mutta kuitenkin myös ravittava ja arvostettava niitä elämän osa-alueita, jotka auttavat pitämään toivoa yllä. Tällä kurssilla on jo käsitelty itsestä huolehtimista sekä turvallisempien ympäristöjen, joissa nuoret voivat kohdata ilman syrjinnän pelkoa, luomista toivon ylläpitämisen ainesosina. Toivon rakentamiseen ja ruokkimiseen on kuitenkin olemassa muitakin ainesosia, ja jokaisen tulee testaamalla löytää omat tapansa pysyä toiveikkaana. Jotkut tarvitsevat sosiaalista vuorovaikutusta ja aktiivista työtä kriisien vaikutusten pienentämiseksi ja tasapainon löytämiseksi. Toiset taas kaipaavat ajoittaista taukoa uutisista tai mahdollisuutta keskittyä muihin asioihin kuin kriiseihin. Kriisien ajattelemisesta tai niistä lukemisesta tauon pitäminen ei tarkoita, etteikö kriiseistä välittäisi, vaan se voi olla tarpeellinen toimi pitkällä aikavälillä tarvittavan energian keräämiseksi.

Aktiivisesta toivon ruokkimisesta on tullut tärkeämpää kuin koskaan Venäjän hyökkäyssodan, ympäristökatastrofien todisteiden esiintulon ja muiden kriisien myötä. Tarvitsemme toivoa sekä työelämään että henkilökohtaiseen elämään. Toivon ylläpitäminen ei tarkoita tahdonvoimalla saavutetun tai teeskennellyn toivon ylläpitämistä. Aktiivisella toivon ylläpitämisellä tarkoitetaan keskittymistä tekoihin, tapoihin ja ajatuksiin, jotka saavat näkemään ja tuntemaan toivoa sekä toivoa nakertavien elementtien tiedostamista. Kun tietää, mikä saa aikaan toiveikkuutta sekä toivottomuutta, voi tehdä töitä tasapainon saavuttamiseksi. Toiveikkuus täytyy säilyttää, jotta jaksaa tehdä töitä, mutta toisaalta maailman tapahtumia täytyy seurata ja olla niistä tietoinen, jotta voi tehdä tietoon perustuvia valintoja sekä työelämässä että vapaa-ajalla. Silmien ja sydämen sulkeminen maailmalta ja uutisilta voi auttaa tuntemaan toivoa lyhyellä aikavälillä, mutta tällaiselta pohjalta kehittynyt toivo on sokea ja todellisuudesta vieraantunut. Toivo ja toivottomuus voidaan nähdä tunteen kirjon kahtena eri päänä. Kukin meistä on todennäköisesti toivon kirjon eri kohdilla samanakin päivänä.

Eri kriisit ovat merkitykseltään tärkeämpiä tai vähemmän tärkeitä eri ihmisille. Elämme kaikki samassa maailmassa, mutta identiteettiemme, taustojemme, kokemustemme ja sosiaalisten ympäristöjemme erilaisuuden vuoksi emme kuitenkaan koe maailmaa samalla tavalla. Lisäksi reagoimme kriiseihin lukuisilla eri tavoilla.